Meille sanotaan:
Find your why.
Aseta itsellesi merkityksellisiä tavoitteita.
Tiedä suuntasi.
Oletko kokeillut?
Ja ennen kaikkea: toimiko se?
Jos mittarina on suorituskyky, fokus ja aikaansaaminen – usein kyllä. Mutta jos mittarina on merkityksellisyyden kokemus - se tunne, että elämä on arvokasta juuri tässä hetkessä – niin toimiko se silloin. Tavoitteiden ongelma on, että elämä siirtyy aina hieman eteenpäin.
Sitten kun tämä projekti on valmis.
Sitten kun arki rauhoittuu.
Sitten kun…
Sitku.
Tällainen ajattelu ohjaa meidät huomaamatta pois tästä ainutlaatuisesta hetkestä, jota elämme juuri nyt. Nykyhetkestä tulee väline, jonka ainoa tarkoitus on viedä meitä kohti tulevaisuutta. Kuitenkin aito merkityksellisyys on kokemus tässä hetkessä. Se on täydellinen keskittyminen ja läsnäolo siinä, mitä tapahtuu juuri nyt. Kun olen läsnä siinä mitä teen, elämä tuntuu merkitykselliseltä. Minulle tämä ei suinkaan ole ollut itsestään selvää. Alku-urani aikana asetin monenlaisia tavoitteita – osa aidosti mielekkäitä, osa suoraan sanoen kaikkea muuta. Sain paljon aikaiseksi, mutta tavoitteet eivät kuitenkaan tuoneet sitä tyytyväisyyttä, jota elämältä odotin.
Vähitellen oivaltaa, että avain ei ehkä olekaan tavoitteissa vaan siinä, miten elän tätä hetkeä.
Mutta miten olla aidosti läsnä, kun työ on kiireistä, perheasiat välillä levällään ja jatkuvasti tuntuu, ettei aika ja energia riitä kaikkeen? Noin keski-iän kynnyksellä aloin harjoitella meditaatiota. Se ei ollut helppoa, mutta parhaimmillaan se toi välähdyksiä todellisesta läsnäolosta. Hetkiä, joissa mikään ei puuttunut. Nuo hetket eivät kuitenkaan kestäneet pitkään.
Sitten lähdin Gestalt-terapian ja organisaatiokonsultoinnin koulutukseen Tanskaan. Siitä alkoi todellinen käänne. Olen aina ollut kova ajattelemaan ja ratkonut ongelmia ennen kaikkea ajattelun kautta, mutta Fritz Perlsin provosoiva lause pysäytti:
Lose your mind and come to your senses.
Huomasin, että merkityksellisyyden kokemus alkoi syntyä spontaanisti – ei tavoitteita jahtaamalla, vaan olemalla kontaktissa tähän hetkeen. Seuraava järisyttävä oivallus tuli psykedeelikokemusten kautta Hollannissa. Koin ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miltä tuntuu, kun ajattelu hiljenee ja jäljelle jää syvä kokemus elossa olemisesta.
Tuntui, kuin olisin palannut kotiin. Elämän alkulähteille. Muistan yhä selkeästi tuon selkeän kokemuksen: “Tätä olen etsinyt koko elämäni”. Kuin olisin heränännyt unesta. Ymmärsin paremmin, mistä meditaatiogurut puhuvat, kun he puhuvat “heräämisestä”.
Arki palasi ja kokemus hiipui vähitellen. Tällaiset kokemukset eivät itsessään tee pysyvää muutosta. Mutta ne voivat avata ikkunan: elämä voi tuntua tältä. Ja kun ikkuna on kerran auennut, se voi jäädä raolleen.
Silloin tuota läsnäolon ja merkityksellisyyden tunnetta voi alkaa etsiä – yllätys, yllätys – juuri tästä hetkestä. Ajatukset tulevat väliin edelleen, totta kai. Kiire, huolet ja suunnitelmat eivät katoa. Mutta jossain taustalla on helpompi tunnistaa se hiljainen, aina saatavilla oleva elävyyden tunne. Tietoisuus, jossa elämä tapahtuu. Ja toimia siitä kokemuksesta käsin.
Merkitys ei synny siitä, että löydämme täydelliset tavoitteet. Se syntyy siitä, että olemme todella läsnä elämässämme – tässä ja nyt. Silloin jokainen hetki on täynnä merkitystä.
Mistä sinun merkityksellisyytesi syntyy? Miltä elämäsi maistuu juuri nyt?
